Valolaukka

Yöikkunat auki, yöilmaperhoset uimattomat järvet kelluvat tyynet päivät ohutta sadetta. Vieläkin odotamme alkavaksi lämpöä kääntyisi päin pitkä päivä, helisisi hengenvetoja kankaalle valuisi päällemme valo maisemaan laaja keltainen. Sydämiä kannatellaan, eläviä ja kuolleita suljettujen silmien näkyjä. Aika tihenee ja irrottaa ottaa taas kiinni, koskettaa lujasti huoneen aurinko valaisee hetken alastomuutta. Sydän auki, rinta; etsit ja nimesit peilin; hopeoidut kuvamme